Historian hämäristä nykypäivään

"Arabeja, tottakai!"
Eräs lämmin ja aurinkoinen keskiviikko heinäkuussa 2005 oli surun päivä. Silloin saatoin viimeisen silloisen virtuaalihevoseni haudan lepoon, tuon suomenjuntin, jolle en ollut koskaan löytänyt edes kuvia. Ajattelin helpottuneena, että vihdoin tästä päästiin. Olin jo sulkemassa tietokonetta, kun eksyin vahingossa vanhan SFM Arabiansin sivuille. Arabi oli jo pitkään ollut IRL ehdoton suosikkirotuni, ja jotenkin tuo talli sytytti kipinän. "Minäkin haluan virtuaalitallin. Tallin täynnä arabeja, tottakai!". Arabit eivät enää pitkään aikaan olleet olleet mikään muotirotu, mutta minuahan se ei haitannut. Pääasia, että sain toteuttaa itseäni rodun parissa, josta oikeasti pidin.

Unelmatalli
Oli kirpeä tammikuun aamu vuonna 2005. Hypistelin hermostuneena lentolippuja käsissäni katseeni harhaillessa lähteviä lentoja osoittavalla taululla. Kuin sumussa kuulin kuulutuksen kutsuvan matkustajia koneeseen. Lähdin seuraamaan väkijoukkoa raahaten kahta painavaa matkalaukkua perässäni. Suuni tuntui kuivalta, mutta samalla innostus alkoi kuplia sisälläni. Olin menossa kohti unelmaa, kohti Amerikkaa. Tavallinen suomalainen heppatyttö oli matkalla Yhdysvaltoihin perustamaan omaa siittolaa. Eihän niin tapahtunut kuin tarinoissa?

Minnesotassa oli talvi, mutta tilukset suorastaan hohtivat arvokkuuttaan pakkasesta ja harmaasta lumesta huolimatta. Valtava tallirakennus oli kuin suoraan kuvakirjan sivuilta, päärakennus oli siisti ja moderni ja takapihalla jään alla oli lampi odottamassa kesää ja uintiretkiä. Olin hyppiä innosta. Riemuni vain kasvoi, kun vilkaisin suuria laitumia ja metsään lähteviä leveitä maastopolkuja. Ja tämä kaikki oli minun! Vaikka unelmaan oli uhrautunut koko elämäni säästöt, uskoin että se olisi sen arvoista. Kunhan siitostoiminta alkaisi kukoistaa, tila maksaisi vähitellen itsensä takaisin. Itsekseni hymyillen tartuin puhelimeen ja soitin Suomeen. "Lastatkaa Sheikki laivaan, minä jään tänne ja se tulee mukaani."

Tallirakennus oli tuolloin kohtuullisen hyväkuntoinen, mutta pientä remonttia suoritettiin: talli maalattiin uudestaan, karsinoihin vaihdettiin uudet ovet ja tehokkaammat valaisimet. Pölyt siivottiin nurkista ja valtavasta satulahuoneesta muutettiin osa toimistoksi. Maneesi rakennettiin kesällä 2005, ja samalla kenttien aidat uusittiin. Viimein, lokakuussa 2005, talli avasi virallisesti ovensa. Paikka oli muuttunut juuri sellaiseksi, josta olin haaveillut, ja kesällä pihalla kukkivat lukemattomat kesäkukat ilahduttamassa niin ihmisiä kuin hevosiakin - viimeksi mainittuja tosin makoisammassa mielessä. Ensimmäinen porteista astunut hevonen oli silloinenkin oma hevoseni, ori SFM Gazal Sheiktah, 'Sheikki'. Se yllätti kaikki karkaamalla heti ensimmäisenä päivänä laitumelta -kaikessa tohinassa portti oli unohtunut auki.

Seuraavaksi talliin muuttivat ori Nazeer Fame Chall sekä tammat Sadah Mayia ja SFM Adara Shaheen. Hieman myöhemmin päätin hankkia kokeeksi kaksi venäläistä arabia, joten ostin tuontioriin Legacy of Gold ja -tamman Jawharah Abyah. Aloin muutenkin kiinnostua enemmän eri verilinjoista, ja venäläisten jälkeen vuorossa olivat egyptiläiset arabit. Ihastuin niihin niin kovasti, että päätin erikoistua niihin ja hankkia niitä enemmän. Käytämme jalostuksessa lähinnä tuontisukuisia egyptiläisiä, mutta yritämme saada mukaan myös suvullisia.

Toimintamme on alusta asti ollut nykyisen kaltaista, eli painotamme melkolailla siitostoimintaan. Schooling-kisat pyrimme alkuvaiheessa pitämään kerran kuussa, mutta tavoite ei aivan onnistunut, joten päätin pysytellä vain satunnaiskilpailuissa. Siitostoiminta alkoi huhtikuussa 2006, ja ensimmäinen talliin syntynyt kasvatti oli ori Aswan El Hilal MA. Toukokuussa 2006 keksin alkaa pitää Magnumissa kasvattajapäiviä arabien omistajille ja kasvattajille. Ensimmäiset kasvattajapäivät järjestettiin 01.06.06. Päiville osallistui neljä kasvattajaa ja neljä jalostuseläintä, joista lähes kaikki palkittiin, eli taso oli melko hyvä. Tästä on hyvä jatkaa, ja toivottavasti meillä on edessä useita antoisia vuosia.