Tallipäiväkirja
Lauantai 03.03.2007
Eläinlääkärimme Anna saapui heti aamulla, ja ohjasin hänet Klasun karsinan luo. Hän ei turhia aikaillut, vaan työnsi tottuneesti kiilan hevosen hampaiden väliin. Onneksi Klasu on rauhallinen ori, joka ei hätkähdä turhista. Eikä kiila ollut sille mikään uusi kokemus, olihan siltä raspattu hampaat aina kahdesti vuodessa tähän asti. Eläinlääkäri tutki oriin suuta varmoin ottein, ja hetken kaikki olivat hiirenhiljaa. Jopa Klasu ymmärsi, että jotain tärkeää oli tekeillä, ja seisoi paikallaan kuin patsas. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen (vaikka todellisuudessa aikaa oli kulunut korkeintaan puoli minuuttia) Anna veti sormensa ulos Klasun suusta ja riisui kumikäsineensä. Hän hymyili minulle nähdessään pelonsekaisen ilmeeni. "Ei hätää, vastustelun syy taisi löytyä. Sen poskihammas heiluu" hän siirsi sormensa Klasun huulien taakse näyttääkseen kipukohdan. "Tässä." Klasu nytkäytti päätään Annan käden koskettaessa kipeää hammasta. Huokaisin helpotuksesta. "Se siis ei ole mitään vakavaa?" kysyin. Anna hymyili ja sanoi, että kunhan kipeä hammas poistettaisiin, ori voisi heti paremmin ja sillä voitaisiin työskennellä normaalisti noin viikon päästä. Aikaisemminkin voisi ratsastaa, mutta olisi käytettävä hackamore-kuolainta. Olin kamalan helpottunut, kun orilta ei ollut löytynyt mitään vakavaa. Anna osoitti vielä minulle, miten kuolain painaa kipeää kohtaa hevosen kulkiessa peräänannossa. Sitten hän kaivoi esiin valtavat pihdit, joilla nappaisi hampaan pois silmänräpäyksessä. Klasu seisoi koko toimenpiteen ajan kiltisti paikoillaan, joten kehuin sitä vuolaasti. Ori todellakin osoitti rohkeutensa ja hyvät käytöstapansa. Itse olisin varmastikin pyörtynyt, jos hammaslääkäri olisi tehnyt minulle saman toimenpiteen. Hieno poni!
- Kaya
Perjantai 02.02.2007
Klasu heitteli komeaa päätään tarhassa, kun menin hakemaan sen talliin syömään. Orilla oli paljon energiaa varastossa, eikä se ollut päässyt kisakentille vähään aikaan kenttäkisojen huonon tilanteen takia. Poika alkoi jo hyppiä seinille tallissa, ja sen ruoka-annosta oli jouduttu vähentämään puoleen entisestä. Klasu pyrähti kevyen näköisesti portille ja teki täydellisen liukupysähdyksen aivan eteeni. Nauroin sen innostukselle ja kiinnitin riimunnarun sen hamutessa taskujani herkkupalojen toivossa. Kulkiessamme kentän ohi näin, kuinka apuratsastajamme Tia lämmitteli upeaa QP Dreameater -oria. Kentälle oli pystytetty muutama 90-senttinen okseri ja muuri. Vilkutin Tialle ilmoisesti ja hän vilkutti takaisin -ja joutui saman tien tarttumaan taas tiukasti ohjiin, sillä Derry hypähti äkkiä sivulle nähdessään punavihreän mörön piilevän pusikossa. Onneksi Tia on hyvä käsittelemään hevosia ja hänellä on hyvä tasapaino, joten hän pysyi selässä vaivatta. Talutin Klasun talliin ja päästin sen nauttimaan ateriastaan.
Haettuani loput ponit laitumelta, luotuani lannat, siivottuani tallikäytävän ja harjattuani Klasun, Myfandoran ja Lloydin pääsin viimein (jo rättiväsyneenä, tottakai) satuloimaan Klasua. Eilen Tia meni orilla koulutreenin, ja se kulki moitteettomasti ja keskittyi täydellisesti. Tänään oli siis esteharjoituksen vuoro. Nousin pihalla selkään ja ratsastin oriin kentälle, missä Tia lopetteli Moniet Teganin juoksutusta. 2-vuotias tamma on unelma kouluttaa ja se tottelee pienintäkin pyyntöä, joten en ihmettellyt Tian kasvoilla loistavaa aurinkoa. Hän vilkaisi Klasua ja vihelsi. "Aiotko hypätä?" hän kysyi. "Jäisin enemmän kuin mielelläni katsomaan, mutta..." hän vilkaisi Tegania, joka oli keskittynyt hamuamaan maasta heinänkorsia ja oli samalla hyvää vauhtia sotkemassa itseään riimunnaruun. Tia naurahti. "Mutta tämä tamma vaatii harjausta, ja sitten on vielä liikutettava Rhychdir..." hän irvisti rumasti. En voi olla hymähtämättä vahingoniloisesti. Tian järjestys oli minun mielestäni nurinkurinen -ensin huvi ja sitten työ. Ratsastus ja tiettyjen hevosten (kuten Teganin) koulutus oli hauskaa, mutta Rhychdir oli voimakas ori, jolla tuntui olevan pahin uhmaikä päällä. Se teki liinassa kaiken väärin ja täysin päinvastoin kuin käskettiin. Enkä yhtään ihmettele, että Tia jäisi mieluummin katselemaan hyppäämistämme. Klasu on uskomaton esteratsu, ja sitä on aina ilo katsella.
Lämmiteltyäni hetken käynnissä ja ravissa nostin kulmasta laukan. Klasu nosteli takapäätään ilmaan muutamaan otteeseen, mutta rauhoittui pian ja laukkasi pyöreästi ja tasaisesti. Se heitteli kuitenkin hieman päätään eikä oikein hyväksynyt ohjastuntumaa. Tein muutaman voltin ja hidastin ja lisäsin laukkaa. Vähitellen ori alkaoi keskittyä, ja kaarsi kaulansa kauniisti. Myötäsin sille sisäohjalla, mutta yhtäkkiä se nytkähtikin eteenpäin ja menetti muotonsa. Klasu ei siis kulkenutkaan oikeassa peräänannossa, vaan halusi laiskotella. Ratsastin sitä aktiivisemmin eteen ja tein paljon puolipidätteitä. Siitä ori ei pitänytkään, vaan jännitti päätään ja kaulaansa niin, että sen selkä meni notkolle. Yritin saada sen taas rentoutumaan ja myötäämään, mutta se hidasti epätasaiseen raviin ja nosti päätään silmänvalkuaiset muljahdellen. Olin todella ihmeissäni. Yleensä Klasu käyttäytyy hyvin ja on mukava ratsastaa, eikä tällainen ole ollenkaan sen tapaista. Napautin ponia raipalla saadakseni sen kulkemaan paremmin eteen, mutta se kiskaisikin ohjat käsistäni ja aivan varoittamatta veti kolmen komean pukin sarjan, minkä seurauksena löysin itseni maasta nielemästä kentän pölyä. Hengitin syvään ja nousin varovasti seisomaan. Klasu oli jo rauhoittunut ja katseli minua muutaman metrin päästä pää alhaalla, kysyvä katse tummissa silmissään. Kävelin hitaasti orin luo ja nappasin ohjat, ennen kun se ehti sotkeutua niihin. Näin silmäkulmastani Tian taluttavan Rhychdir-oria maneesille päin. Hän katsoi minua kysyvästi, mutta heilautin kättäni vakuuttaakseni, että olin kunnossa. Keskitin huomioni Klasuun, joka seisoi nyt rauhallisesti paikoillaan hieman katuvan näköisenä.
"Mitä poika? Miksi heitit minut alas, ei nyt sillä tavalla saa..." löpertelin samalla kun työnsin jalkani jalustimeen ja nousin takaisin satulaan. Kokosin ohjat varovasti, ja Klasu lähti liikkeelle. Jatkoin ratsastusta kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Otin muutaman pysähdyksen ja nostin ravin. Klasu tuntui nyt kuuntelevan minua paremmin, ja sen korvat olivat kuin liimautuneet suuntaani. Kevensin rauhallisesti ja aloin taas ratsastaa voltteja ja tekemään paljon käynti-ravi -siirtymisiä. Poika totteli nyt hienosti ja alkoi työskennellä tosissaan. Se laski päätään ja alkoi kulkea kuolaimella. Kehuin sitä ja silitin sen kaulaa. Kahden askeleen päästä se kuitenkin taas nosti päätään ja pureskeli hermostuneesti kuolaimiaan. Tunsin kasvavan levottomuuden kytevän sisälläni. Tein pehmeän puolipidätteen ja hidastin orin käyntiin. Se rauhoittuikin pian, mutta saman tien kun se laski päätään, se kiskaisi taas päänsä ylös ja hypähti hermostuneena. Levottomuuteni vaihtui huoleksi, ja laskeuduin selästä alas. Tarkistin ponin suitsituksen, turparemmin ja kuolaimet, mutta en löytänyt mitään merkittävää.
Kuulin jonkun huutavan nimeäni kentän laidalla. Tunnistin hahmon Ullaksi, Sandet Diamant SW:n vakituiseksi hoitajaksi. Hän hypähti kentän aidan yli ja käveli rauhallisesti luokseni. "Mikä Klasua vaivaa?" hän kysyi silmät pyöreinä. Pudistin päätäni. "En todellakaan tiedä, mutta minusta tuntuu, että olisi parasta antaa eläinlääkärin tutkia sen suu" sanoin ja raotin varovasti Klasun suuta tiiraillen sisään. "Sillä saattaa olla hammaspiikkejä tai jotain muuta ongelmaa." Ulla nyökkäsi ja kertoi, että hänen entisellä hoitoponillaan oli ollut ongelmia kuolainten kanssa, ja sillä oli todettu suusyöpä. Sitten hän kysyi samaan hengenvetoon, laittaisiko Sandille loimen päälle tarhaan vai ei. Sana "syöpä" sai sormieni tutkivan liikkeen pysähtymään Klasun huulien väliin. Ei kai... No tuskinpa sentään. "Ööh, ei tarvitse laittaa" mutisin ja vedin sormeni orin suusta. Ulla nyökkäsi ja lähti kävelemään tallille päin. Katselin Klasun kauniisiin silmiin, ja halasin sitä tiukasti. Ori oli minulle yksi rakkaimmista tallillamme, enkä tiedä mitä tekisin ilman sitä. Nyt tärkeintä oli saada selville, mikä sitä vaivasi. Ehkä kuolain ei vain sopinut sille, tai siihen oli tarttunut jotain terävää, joka hankasi suuta. Löysäsin satulavyön ja nostin jalustimet ylös, ennen kun talutin Klasun talliin. Vietyäni varusteet satulahuoneeseen tartuin puhelimen luuriin ja näppäilin eläinlääkärin numeron. Onneksi Sari lupasi tulla heti seuraavana aamuna katsomaan ponia ja antamaan samalla Teganille vahvistusrokotuksen. Muut hevoset vaativat kuitenkin vielä hoitoa, joten tartuin harjaan ja aloin valmistaa Arielia, jotta se olisi valmis Hannan tullessa ratsastamaan sillä tänään.
- Kaya
|
|
