Gletser v.d. Gavin - sukuselvitys
David Gavin on ehdottomasti yksi maan parhaista kenttäponien jalostajista, ja kaikki hänen kasvattinsa ovat potetiaalisia ja ehdottoman huippusukuisia. Klasun isä, Davidin omistama Hamras Bravo oli ensimmäinen poni, johon silmäni osuivat kun saavuin siittolan pihaan. Se laukkaili energisenä tarhassaan musta harja tuulessa heiluen. Se on nuori mutta voimakasrakenteinen kenttäponi, ja sillä oli jo jonkin verran sijoituksia helpoista luokista. David kuvaili Bravoa mahtipontiseksi ja temperamentikkaaksin mutta sataprosenttisen luotettavaksi. Se on kantakirjassa II-palkinnolla ja jäi vain pisteen päähän I-palkinnosta. David ei sanonut mitään kun kysyin, aikooko hän korottaa palkintoa. Sen sijaan hän rupesi kertomaan sen suvusta. Enkä voinut kuin kuunnella ihastuneena.
Bravon suku on pullollaan kenttäponeja, mutta joukosta löytyy myös pelkkiä este- ja kouluponeja. Tiesin kenttäpainoitteisista welsheistä sen verran, että ainakin orin isä Mavitza ja isänemä Ava of Chilly olivat erinomaisesti menestyneitä kenttäponeja. Davidin mukaan myös emänisä Amigo Ikon oli loistava ruotsalainen kenttäponi. Mavitzaa David kuvaili roihuavan temperamentikkaaksi, tummanpunarautiaana leiskuvaksi komistukseksi. Se oli erään pienen englantilaisen siittolan ylpeys, kantakirjassa I-palkinnolla ja menestynyt kenttäkisoissa loistavasti äkkipikaisesta luonteestaan huolimatta. Joskus se oli kiehunut yli niin, että tuloksena oli hylkäys. Mutta silloin kun oria ei hylätty, se voitti. Mavitzalla on useita sisaruksia Ava of Chilly -tammasta, joista kaksi ovat täyssisaria. Kaikki ovat roihuavan punaisia väriltään, ja yli puolet on kantakirjattu vähintään II-palkinnolla. Sen toinen täyssisar Calamity on kilpaillut Englannin maajoukkueessa ja on menestynyt huikeasti myös näyttelyissä. Toinen Mavitzan täyssisar, Firecracker, menehtyi nuorena suolisolmuun. Todennäköisesti sairaus johtui osittain geeneistä, sillä sen isä Sunnyn Adonis menehtyi samaan vaivaan, ja sen esi-isät ovat myöskin olleet ähkyherkkiä.
Sunnyn Adonis oli paitsi ähkyherkkä, myös loistava kouluponi. Se tuo Klasun sukuun hieman vaihtelua ja periyttää upeita liikkeitään sekä täydellisiä jalka-asentojaan. Tarvitaanhan kenttäkilpailuissa koulupuolenkin osaamista! Adonis oli vaaleanrautias, III-palkinnolla kantakirjattu ori. Se olisi varmasti saanut paremman palkinnon, mikäli sen tyyppi ei olisi ollut puutteellinen. Sen rakenne oli ihanteellinen kouluratsulle, mutta tuomarit vierastivat sen leimoja, eivätkä edes kympin arvoiset jalka-asennot nostaneet palkintoa kakkoseen. Ori sairasteli paljon, minkä vuoksi se ei koskaan päässyt korkeimpiin koululuokkiin vaan jämähti Helppo A -tason aluekisoihin, joissa se tosin menestyi loistavasti. Adonis lopetettiin vuonna 2007 ähkyn aiheuttaman suolenkiertymän vuoksi.
Ava of Chilly, tuo welshtammojen kaunotar, on varmasti yksi kauneimmista B-sektion tammoista koskaan. Huikea punaisena hohtava rautias on Englannin korkeimmilla pisteillä kantakirjattu welshponi (91 p., I-palkinto). Sen leiskuva väritys kuvaa hyvin sen luonnetta; temperamenttinen tamma osaa vaatia paljon käsittelijältään, mutta toisaalta se myös antaa paljon. Se muistuttaa paljon poikaansa Mavitzaa, joka on perinyt kaikki emänsä ominaisuudet. Chilly on jo 15 -vuotias, mutta kilpailee edelleen kenttäkisoissa ja on menestynyt uransa aikana erinomaisesti. Sen suvussa on useita vanhaksi eläneitä ja kilpailleita poneja, joten se on perinyt hyvät geenit esi-isiltään. Sanomattakin selvää, että Chillyn varsat viedään käsistä ja niistä tarjotaan huikeita summia.
Klasun isänemä Amourette Light on puhdas esteponi. Sillä on kiltti ja yhteistyöhaluinen luonne, joka kompensoi hieman Mavitzan temperamenttia (ja onnistui siinä hyvin; Hamras Bravohan on oikein mukava luonteeltaan). Amyksi kutsuttu tamma kilpailee kansallisella tasolla 110-120 cm luokissa ja sen bravuurina ovat tyyliluokat: sen sulava hyppytyyli ja erinomainen taittotekniikka ovat lyömätön yhdistelmä. Se ei ole vielä kantakirjassa, mutta omistajan mukaan tammaa tullaan näkemään tilaisuudessa hieman myöhemmin. Näyttelyissä Amy on napsinut tasaisesti II- ja III-palkintoja. Sen rakenne on kuin luotu estehevoselle, ja sillä on mahdottoman vahvat lautaset ja kunnolla lihasta nahan alla. Se on kasvattajansa Kajsa Bergvistin omistuksessa Ruotsissa.
Kajsa omistaa myös Amyn isän Amigo Ikonin. Ikon on menestynyt kenttäponi Ruotsissa, ja hyvin haluttu siitosori muissakin pohjoismaissa. Se on voittanut Ruotsin ponimestaruuden viisi kertaa, mikä hipoo new forest -tamma Holly's Ametistin ennätystä (6 voittoa). Ikon on ulkonäöltään vaikuttava. Sillä on maailman kauneimmat silmät, pitkä kaareva kaula, täydellisen viisto lapa ja voimakas takaosa. Lievät jalkojen asentovirheet eivät sen vauhtia hidasta, mutta vähentävät auttamattomasti pisteen tai kaksi kouluosuudella. Ikon pääsi jo kolmevuotiaana kantakirjaan III-palkinnolla, ja uudestaan viisivuotiaana II-palkinnolla. Tällä hetkellä ori viettää ansaittuja eläkepäiviään kotilallillaan.
Anwil Crescent oli ennen kuolemaansa mallikas kouluponi. Siitä oli tarkoitus tulla valjakkopainoitteinen, sillä sillä oli monia valjakossa menestyneitä sukulaisia. Tamma ei kuitenkaan viihtynyt kärryn edessä, joten kasvattaja myi sen paikalliselle ratsastuskoululle tuntiponiksi, jossa sitä ruvettiin kutsumaan Kertuksi. Kerttu osoittautui kuitenkin liian vilkkaaksi aloittelijoiden ratsuksi, joten se laitettiin taas myyntiin. Muuan hevoshullu ruotsalaistyttö Maria bongasi myynti-ilmoituksen internetistä ja lopulta osti tamman sitä näkemättä. Hän otti mieluummin riskin kuin lähti kokeilemaan sitä lähes tuhannen kilometrin päähän. Onni oli kuitenkin myötä, ja Kerttu osoittautui terveeksi ja reippaaksi poniksi, juuri sellaiseksi jollaisesta Maria oli unelmoinut. Maria ja Kerttu kilpailivat aluetasolla aluksi Helppo B, sitten Helppo A -luokissa. Juuri kun he olisivat siirtyneet kansallisiin kilpailuihin, Kerttu alkoi ontua. Eläinlääkäri ei löytänyt ontumiselle selkeää syytä, ja diagnoosi oli musertava: tammalla oli sädeluuontuma. Maria ei halunnut rakkaan poninsa kärsivän, joten se vapautettiin tuskistaan vasta seitsemänvuotiaana. Kerttu oli ehtinyt saada vain kaksi varsaa, jotka molemmat ovat menestyneet niin koulussa kuin esteilläkin.
Klasun emä All Lantern on myöskin Davidin omistama siitostamma. Se on rakenteeltaan huomattavasti Bravoa sirompi, mutta kuitenkin voimakas ja sopusuhtainen. Lantiksi kutsuttu tamma kantakirjattiin jo nelivuotiaana II-palkinnolle, ja se on saavuttanut kisauransa aikana satoja sijoituksia kenttäradoilta. Ennen siirtymistään eläkkeelle 16 -vuotiaana se kilpaili luokissa CCI/CIC** ja päihitti lukuisia isompia lajitovereitaan. Lantilla on erinomainen hyppytyyli ja kylmän rauhallinen luonne - se ei hätkähdä mistään ja yrittää aina parhaansa. Täytyy myöntää, että tamma teki minuun lähtemättömän vaikutuksen, ja puoliksi piloillani kysyin Davidilta, olisiko se myynnissä. Hän vain hymyili ja tiesin, ettei hän ikinä luopuisi tammasta. Heillä vaikutti olevan vahva side, jota ei niin vain katkaistaisi.
Klasun emänisä All Lollipop sekä sen emä Glissy Wild Rose ovat englantilaisen All's Welsh -siittolan omistuksessa. Siittola on kuulu lähinnä estepainoitteisista kasvateistaan, joilla kaikilla on hyvä rakenne ja erinomainen hyppytyyli. Lollipop oli kuitenkin enemmän kenttäpainoitteinen, ja se menestyi kohtalaisen hyvin helpoissa luokissa. Se oli komea ruunikko ori, kantakirjassa II-palkinnolla ja palkittu useasti näyttelyissä ykkösellä. All's Weshin omistaja Tommy oli näyttelyfriikki, ja hänelle ponien hyvä rakenne oli kilpailumenestystäkin tärkeämpää. Tästä häntä myös kritisoitiin, ja jotkut welshienomistajat eivät halunneet hänen ponejaan omiensa sukutauluihin. Lollipop astui ahkerasti niin siittolan omia kuin vieraita tammoja, ja liiallisen rasituksen seurauksena ori sairastui. Lopulta sairaus äityi keuhkokuumeeksi, ja ori oli lopetettava 11 -vuotiaana.
Lollipopin emä Glissy Wild Rose eli peräti 24 -vuotiaaksi, ja menehtyi siten myöhemmin kuin poikansa. Rose oli aina ollut hyvin terve, eikä se koskaan ontunut. Sillä oli vahvat kaviot ja hyvät jalka-asennot, joita se periytti myös jälkeläisilleen. Rose sai elämänsä aikana kymmenen varsaa, joista monet ovat menestyneet näyttelyissä. Rose itse kisasi ainoastaan näyttelyissä ja satunnaisesti seurakisoissa Tommyn tyttären ratsastamana. All Lollipop oli Rosen viimeinen varsa, jonka isäksi valittiin hieno puolalaisori Lily's Bowman. Puolalainen Lily omisti maan suurimman siittolan, jossa kasvatettiin welshien lisäksi mm. new foresteja, ratsuponeja ja shetlanninponeja. Tommyn orivalinta kummastutti Englannin welshihmisiä, sillä vaikka Bowman oli hieno ori, olisi omastakin maasta löytynyt yhtä hienoja ja hienompiakin oreja. Ilmeisesti hän halusi kokeilla jotain uutta. Bowman ei kuitenkaan missään tapauksessa ollut huono valinta; se oli hyvärakenteinen (mitä Tommy piti suurimmassa arvossa) ja kilpaillut Puolassa vaikeissakin kenttäluokissa kohtuullisella menestyksellä. Sen jälkeläiset ovat olleet laadukkaita ja terveitä.
Bleanhills Shonet on myöskin All's -siittolan omistama tamma. Se on estepainoitteinen, 120 cm luokissa edelleen kilpaileva vaaleanruunikko. Shonet on kuuluisa hyppykyvyistään, ja sen huhutaan hypänneen peräti 140 -senttisen laitumen aidan yli! Tammalla on useita voittoja ja sijoituksia, minkä lisäksi se on ehtinyt käydä lukuisissa näyttelyissä saaliinaan pelkkiä I- ja II-palkintoja. Periaatteidensa vastaisesti Tommy ratsastaa ja kilpailee Shonetilla itse, koska ei uskalla laskea ketään muuta sen selkään. Tamma on kipakka luonteeltaan ja lisäksi selkeästi yhden ihmisen hevonen.
Shonetin isä Bluebell Crystal oli erään englantilaisen naisen yksityishevonen. Hän vastusti kiivaasti orinsa ruunaamista, vaikka hänellä oli selviä vaikeuksia kovaluontoisen Crystalin kanssa. Lopulta hänen oli kuitenkin taivuttava, ja viimeiset vuotensa ori vietti leppeästi lekoitellen ja nauttien rauhallisesta ruunan elämästä. Sitä ennen Crystal oli ehtinyt saada kolme varsaa, joista Bleanhills Shonet oli selvästi menestyksekkäin. Ori myös kantakirjattiin III-palkinnolla. Se lopetettiin 12 -vuotiaana kaviokuumeen seurauksena.
Dandelion oli englantilaisen Bleanhill -siittolan kantatamma. Kaunis ja raamikas tamma menestyi hienosti kouluradoilla Helppo B- luokissa ja oli kantakirjassa II-palkinnolla. Siittolan omistaja oli aiheestakin ylpeä tammastaan, ja se sai useita jälkeläisiä. Bleanhills Shonetin lisäksi myös mm. Bleanhills Farao, Bleanhills Lady Love ja Bleanhills Amour menestyivät niin esteillä kuin koulussakin, ja kaikki ovat perineet emänsä kauniin vaaleanruunikon värityksen. Dandelion oli luonteeltaan samanlainen kuin Shonet -tyttärensä: se ei päästänyt ketään muuta kuin omistajansa selkäänsä, muut saivat maistaa kentän pölyä. 15 -vuotiaana Dandelion alkoi kärsiä oudosta sairaudesta, joka myöhemmin diagnosoitiin sädeluuontumaksi. Se lopetettiin ontuvana 16-vuotiaana.