Wyn's Songwriter - sukuselvitys
Sakun suvussa on useita loistavia esteratsuja, kuten Wyn's Martin, Sixpounder ja Razorliquid. Sen isä Wyn's Martin on Wyn Studin omistama ja kasvattama, jo kisauransa päättänyt ori. Se kisasi esteitä 110 cm asti, ja sen menestys vuosina 2000-2007 oli huikeaa. III-palkinnon kantakirjaori oli myös Sakun tapaan erittäin kilttiluonteinen. Martin on valittu kolme kertaa Britannian parhaaksi esteponiksi (vuosina 2003, 2004 ja 2007). Lopetettuaan kisauransa se sai myös paikallisen esteratsastusliiton kannustuspalkinnon. Martinin varsat ovat vasta aloitelleet kisauraansa, mutta alku on ollut lupaava: puolet kisaa jo vähintään 80 cm luokissa, ja usea on jo ehditty kantakirjata (tuloksena yksi I-palkinto, kaksi II-palkintoa ja neljä III-palkintoa). Huikean korkeasta astutusmaksusta huolimatta Martinille riittää tammoja.
Sakun isänisä Unbeliever SWA oli hallakko poni, joka menestyi esteratojen lisäksi kenttäkilpailuissa. Sillä oli uskomattomat liikkeet, joiden avulla se nappasi pisteitä kouluosuudesta ja se oli myös ällistyttävän nopea maastoradalla. Ori ehti aluetasolle CCI/CIC* -luokkiin ennen kun joutui siirtymään siitosoriksi karkaamisen seurauksena sattuneen onnettomuuden vuoksi. Ei epäilystäkään, keneltä Saku on perinyt kahlekuninkaan kykynsä - Unbeliever oli itsekin melkoinen Houdini. Orin kasvattaja Sun Ambrey Welsh oli pieni ja vaatimaton siittola, josta ei lähtenyt maailmalle kovinkaan montaa edes kohtalaista kisaponia. Unbeliever olikin siittolan ylpeys, vaikkei ollutkaan ollut enää pitkään aikaan sen omistuksessa.
Odin ja Jhenny GB olivat Sun Ambrey Welshin kaksi jalostusponia. Ne olivat melko vaatimattomia, Odinilla oli muutama voitto ja sijoitus seuratasolla 70 cm luokista ja Jhenny oli käynyt muutamissa kenttäkilpailuissa. Jhenny oli kantakirjaamaton, suoraan sanottuma melkoisen ruma tamma, jolla oli pitkä kaula ja suuri, romuluinen pää. Liikkeissä ei ollut moittimista, mutta se ei kantanut itseään kovin hyvin ja se oli auttamattoman lihasköyhä. Ehkä tamma olisi voinut näyttää paremman treeniohjelman jälkeen kuin eri ponilta, mutta se eli elämänsä loppuun asti Sun Ambreyn seinäkoristeena ja synnytti vuoden välein varsan, jotka lähes kaikki myytiin ratsastuskouluun. Odin saatiin kantakirjaan IV-palkinnolla, ja se myös astui useita tammoja. Se oli Jhennyä paljon parempirakenteisempi ja sillä oli melko hyvä hyppytyyli.
Wyn's Farewell on tamma, joka eli lähes koko elämänsä kiertolaisena. Se lähti Wyn Studista nuorena ja lupaavana, vaikkakin hieman haasteellisena luonteeltaan, ja päätyi monien mutkien kautta erääseen Englantilaiseen ratsastuskouluun. Siellä tammaa kohdeltiin kuin esinettä, se sai liian vähän ruokaa ja sillä ratsastettiin aivan liian monta tuntia päivässä. Vaikeasta luonteestaan johtuen sitä yritettiin taltuttaa pitämällä sitä sisällä vähällä ruualla ja juoksuttamalla se henkihieveriin kaksi kertaa päivässä. Illalla se olikin sitten valmis aloittelijoiden tunneille (jotka pitivät sitä patalaiskana ja itsepäisenä kaakkina). Kun ratsastuskoulu joutui konkurssiin ja myi kaikki poninsa, Wyn Studin omistaja osti Farewellin takaisin ja hoiti sen kuntoon. Tamma oli täysin alistettu, eikä se vieläkään käyttäydy täysin normaalin ponin tavoin. Kisata sillä ei ole voinut, mutta sillä on upea sukutaulu ja se on osoittanut periyttävänsä varsoihinsa esteratsuilta toivottavia ominaisuuksia.
Sixpounder oli saksalainen ori, joka oli aikanaan oikein mallikas kisaponi. Se toi mukavasti uutta laadukasta verta Britannian ponien sukutauluun, minkä vuoksi Wyn Studin omistaja astutti sillä siitostammansa Quutamon. Sixpounder oli Saksassa erittäin suosittu jalostusori ja jätti lukemattomia jälkeläisiä. Osa niistä peri isänsä hyppykyvyn ja osa ei, osa myytiin jo nuorina ratsastuskouluun ja osa siittoloihin jatkamaan isänsä perintöä. Jälkeläistensä vaihtelevuudesta huolimatta Sixpounder palkittiin jälkeläispalkinnolla B. Sixpounder tunnettiin temperamenttisuudestaan, räjähtävistä uusintaesityksistään ja syvänmustasta väristään, mitä se myös periytti jälkeläisilleen. Quutamo, Wyn Studin siitostamma, oli kauniin kullankeltainen voikko. Sillä oli etenkin rakenteeseensa nähden (pitkät jalat ja luisu lautanen) uskomaton hyppykyky, ja sen kerrotaan hypänneen 150 cm korkean laitumen aidan yli. Se kuitenkin hermoili kilpailuissa, minkä vuoksi se ei saavuttanut niin suurta menestystä kuin olisi voinut. Quutamo ei menestynyt näyttelyissä, mutta sai useita hienoja jälkeläisiä.
Sakun emä Swanheart GBR menehtyi varsomiseen, mutta onneksi Saku jäi henkiin. Swanheart oli hyvin kaunis musta tamma, jolla olisi varmasti ollut vielä monen monta upeaa varsaa annettavanaan. Se ehti saada kuusi jälkeläistä (kolme oria ja kolme tammaa), jotka kaikki olivat mustia. Swanheart oli erinomainen periyttäjä (AB-palkinto) ja lähes täydellinen rakenteeltaan (KTK-I). Estekilpailuissa se menestyi ihan hyvin, vaikka suurimmat palkinnot jäivätkin saavuttamatta. Tamman fukntio jalostuksessa olikin lähinnä erinomaisen rakenteensa periyttäminen, minkä se tekikin lähes poikkeuksetta.
Swanheartin isä Razorliquid taas on rakenteeltaan vaatimaton ruunikko ori, joka kantakirjattiin III-palkinnolla lähinnä jälkeläistensä ansiosta. Sillä on turhan lyhyt kaula ja runko sekä kiverät kintereet, mutta se menestyi erinomaisesti esteillä, missä ulkonäkö ei ole niinkään merkittävä. Orin lyhyt selkä oli vahva, ja vaikka se rajoittikin liikkeitä, ei sillä ollut esteradalla niin suurta merkitystä. Razorliquid saavutti uransa aikana kolmisenkymmentä voittoa ja reilusti yli sata sijoitusta, ja se tunnetaan omalaatuisesta hyppytyylistään. Se nimittäin nykäisee alastulossa takajalkojaan ylöspäin kuin varmistaakseen, etteivät ne varmasti kolahda puomiin.
Razorliquidin isä Fortune of War oli aikoinaan Wyn Studin omistuksessa, mutta se myytiin jo melko nuorena. Orilla oli hienot liikkeet ja silmät kuin timantit, mutta kuten pojallaan, sillä oli lyhyt runko, jota se myös periytti eteenpäin. Fortunella oli estekapasiteettia, mutta sillä ei koskaan kisattu vakavasti. Anabell taas oli erään walesilaisen ratsastuskoulun tuntiponi, jossa se oli aloittelijoiden suosiossa. Nättirakenteinen tamma ehdittiin tuntien lomassa myös kantakirjata III-palkinnolle ja se kävi tuntiratsastajien kanssa estekisoissa 40-100 cm luokissa. Se oli estetuntien suosikki ja hyppäsi pehmeästi ja reilusti, eikä koskaan kieltänyt. Anabell sai vain muutaman jälkeläisen.
Sakun emänemä Loveletter GBR on hurmaavasta nimestään huolimatta varsinainen tuittupää. Se on perinyt itsepäisen ja kipakan luonteensa vanhemmiltaan, jotka myöskin olivat temperamenttisia ja helposti kiehahtavia. Loveletteriä ajateltiin ensin kenttäponiksi, mutta se osoittautui siihen aivan liian kuumaksi. Se hyppäsi hyvin, mutta kiehui yli esteradalla etenkin kilpailuissa. Jos tamman estekisoissa sai ylipäätään menemään rauhallisesti radalle, se yleensä voitti koko kilpailun. Tavallisesti sitä ei kuitenkaan saatu lähellekään kenttää ennen kohtausta, joten omistaja päätti kisata tammalla vain koulua. Kotona se pomppi kevyesti yli 110 -senttisten esteiden.
Loveletter polveutuu kahdesta amerikkalaisesta welshponista, Aftermathista ja Jualiannesta. Jualianne oli kuitenkin tuotu Britanniaan jo nuorena, joten Loveletterin GBR -pääte on oikeutettu. Molemmat asuivat Amerikassa samalla omistajalla, ja toimittivat lähinnä puutarhakoristeiden virkaa. Aftermath kisasi naapurin tytön kanssa niin koulua kuin esteitäkin, mutta sai vain yhden jälkeläisen. Jualianne asusteli Britanniassa perheponina ja kisasi harvoin.