Grenadier Weet - sukuselvitys
Weetillä on monipuolinen ja vähintäänkin mielenkiintoinen suku: mukana on niin estehirmuja kuin kenttätähtiäkin höystettynä muutamalla harvinaisemmalla nimellä. Weetin kasvattaja Patrick on hyvämaineinen, ja hänen linjoistaan on polveutunut monenmoista menestyjää niin koulu-, este-, valjakko-, kuin kenttäpuolellakin. Weetin isä Wee Shanco edustaa sellaista esteponien linjaa, jota on jalostettu jo vuosia - sen esi-isiä on jäljitetty 1800 -luvulle asti. Suurin osa niistä on kilpaillut rataesteillä, ja mukana on myös muutama harvinaisuus, kuten iie. Faceless GB ja iei Austin Fragile. Shanco on Patrick Grenadierin omistama, jo eläkkeelle jäänyt siitosori. Se on saavuttanut elämänsä aikana lukuisia palkintoja; se on palkittu champion -arvonimellä noin viisikymmentä kertaa, valittu kahdesti Britannian parhaaksi esteponiksi ja saavuttanut lukuisia sijoituksia re 120-130 cm -luokissa. Ori on myös kantakirjassa III-palkinnolla. Rautiaa komistusta kuvataan hieman haastavaksi luonteeltaan, sillä se on yhden ihmisen hevonen eikä anna muiden kuin Patrickin kanssa parastaan.Myös Shancon isä Rheolwr Peacock oli luonteeltaan vaikea ja temperamenttinen. Se oli kisaradoilla kuin Matti Nykänen - jos se oli selvin päin, se voitti. Usein ori kuitenkin kiehui melkoisesti jo lämmittelyssä, niin että ratsastaja usein peruutti osallistumisen pelätessään oman turvallisuutensa puolesta. Peacock kilpaili esteillä 100 cm luokissa ja kenttäratsastuksessa helpoissa luokissa. Etenkin maastoradalla ori kuitenkin osoittautui hieman liian herkästi kuumuvaksi, mutta sen erinomaiset pisteet koulukokeesta ja rataesteistä kompensoivat hutiloitua maastokoetta. Peacock menestyi vaikeasta luonteestaan huolimatta hyvin ja ehti raivata tiensä ponien estemaajoukkueeseen. Se kuitenkin loukkaantui kilpailussa, jonka seurauksena se lopetettiin 11 -vuotiaana. Ori ehti saada kymmenisen jälkeläistä, joista suurin osa peri sen kipakan luonteen ja tiedettävästi kaikki ovat menestyneet joko este- tai kenttäradoilla. Jälkeläisistä mainittakoon Wee Shancon lisäksi Wee Dragonkiller (KTK-II, 11x champion) sekä Wee Pharaoh (KTK-III, lukuisia sijoituksia 120 cm luokista).
Weetin iii. Crimson oli hollantilainen kenttäponi. Se on melko tuntematon nimi brittiponien sukutaulussa, mutta se oli eläessään mallikas kisaponi eikä mikään huono rakenteeltaankaan (KTK-II). Crimsonin luonteesta ei ole säilynyt tietoja, mutta todennäköisesti tämän linjan haasteelliset luonteenpiirteet ovat siltä peräisin. Crimson oli väriltään kauniin säteilevä voikko, yksi kauneimpia värejä joita olen nähnyt. Osittain värinsä, mutta myös huikeiden liikkeidensä ansiosta se menestyi niin virallisissa kuin epävirallisissakin näyttelyissä. Ori asui ratsastuskoulun yksityispuolella erään hollantilaisen tytön, Laurenin omistamana, ja se sai myös muutaman jälkeläisen. Lauren kilpaili ponillaan itse ja myös matkusti orin kanssa astutusmatkoille. Crimson lopetettiin 13 -vuotiaana akuutin kaviokuumeen vuoksi.
Weetin iie. Faceless GB on todellinen harvinaisuus: se nimittäin sai elämänsä aikana vain kaksi jälkeläistä. Leslieksi kutsuttu tamma oli walesilaisen Rheolwr -siittolan omistuksessa, ja sillä kisattiin niin esteitä kuin kouluakin. Tamma saavutti menestystä molemmissa lajeissa, mutta ei koskaan ehtinyt vaativampiin luokkiin asti. Leslie sai ensimmäisen varsansa, Rheolwr Pandoran, vasta viisivuotiaana ja Rheolwr Peacockin seitsemänvuotiaana. Leslie oli erittäin vaikea saada tiineeksi, ja myöhemmin sillä todettiinkin krooninen kohtutulehdus. Se myytiin siitoskelvottomana paikalliseen ratsastuskouluun, mutta se menehtyi pian sen jälkeen liikenneonnettomuudessa.
Polaris Justina on kaunis, mutta vielä kantakirjaamaton tamma. Sen omistaa brittiläinen Wee's -siittola, joka on kuuluisa estepainoitteisista wB ja wC -poneistaan. Rautias Justina kilpailee 110 cm luokissa ja menestyy tasaisesti. Luonteeltaan tamma on mutkaton ja helppo käsitellä, ja sen tasainen luonne laimentaa hieman Rheolwr Peacockin temperamenttia. Wee Shancosta tulikin melko tasapainoinen, vain hieman vaativa ori.
Austin Fragile on ori, joka sai vain yhden jälkeläisen. Se ruunattiin nelivuotiaana ja myytiin ratsastuskouluun tuntiponiksi, sillä sen omistaja ei halunnut käyttää oria siitokseen. Fragile oli suuri ja romuluinen poni, jolla oli liian pitkä kaula ja iso pää. Sen leimat olivat kaukana toivotusta eikä se näyttänyt minkäänlaista potentiaalia mihinkään lajiin. Yllättäen ratsastuskouluaikoinaan ori oppi yhtä sun toista ja tuntui saavan kilpailuviettiä. Ratsastuskuoulun omistaja ratsasti Fragilella parissa kilpailuissa todetakseen, että ruunalla riitti potentiaalia esteille, ja se selvästi nautti hyppäämisestä. Esteradoilla kun ei suuri pää tai isot korvat haittaa. Harmi, että se kypsyi niin myöhään, sillä se menestyi ruunana upeasti ja olisi taatusti ansainnut useammankin jälkeläisen.
Polaris Justinan emä Classical Amy taas sai lukuisia jälkeläisiä. Sen omistaja astutti tamman joka vuosi uudestaan varsakiimaan, ja vuosien jälkeen sille kehittyi ärhäkkä krooninen kohtutulehdus, jonka seurauksena tamma lopetettiin. Amy on surullinen esimerkki ihmisten rahanahneudesta. Amy oli erinomainen periyttäjä ja periytti varsoihinsa kauniin rautias värin, hyvät jalka-asennot, erinomaiset liikkeet ja hyvän hyppykyvyn. Tamma palkittiin jälkeläisistään A-palkinnolla, mutta se on pieni hinta upean tamman hengestä.
Weetin emä Sarunau Emily on myöskin Patrick Grenadierin omistama siitosponi. Se on vasta viisivuotias mutta äärettömän kaunis ja hyväluonteinen tamma. Se on kantakirjattu nelivuotiaana I-palkinnolle, ja se saavutti jo varsana näyttelyistä lukuisia champion -arvonimiä ja ykköspalkintoja. Weeti on perinyt emänsä rakenteen parhaat puolet; loivan lavan, pitkän kaarevan kaulan ja hyvät jalka-asennot. Myös tummanrautias väritys on emältä peräisin. Emily kilpailee tällä hetkellä esteillä Helppo A -luokissa. Vaikka tamma on nuori ja sillä ei ole vielä paljoa sijoituksia, se on erittäin lupaava ja sen sukulinjat ovat vertaansa vailla, joten halusin tamman ehdottomasti Weetin sukutauluun. Emilyn sukulaiset ovat enemmän koulupainoitteisia, kun Wee Shancon esi-isät ovat estepainoitteisia. Näin ollen Weetillä on kohtuullisen monipuolinen sukutaulu.
Aston Juniper ja Cevian Elayne ovat molemmat brittiläisen Sarunau Studin omistuksessa. Siittolan omistaja Sharon Sarunau osti molemmat ponit samaan aikaan erään pienen siitolan joutuessa myymään omaisuutensa pakkohuutokaupassa. Hän teki hyvät kaupat, sillä molemmat ovat menestyneitä kouluponeja ja niillä oli jo valmiiksi sijoituksia. Cevian Elayne oli tuolloin 12 -vuotias ja siirtyi suoraan kisaeläkkeelle. Se sai Sharonin omistuksessa vielä kolme varsaa. Kaikki tamman jälkeläiset ovat menestyneet enemmän tai vähemmän niin koulu- kuin estepuolellakin. Cevian Elayne palkittiin 18 -vuotiaana jälkeläisistään B-palkinnolla. Aston Juniper on hurmaavan vaaleanrautias ori, mutta sen rakenne ei ollut kouluponille paras mahdollinen. Sillä oli melko pysty lapa ja lyhyet liikkeet, mutta se kompensoi sitä kantamalla itsensä upeassa muodossa ja tottelemalla ratsastajansa pienintäkin käskyä. Tietenkin osa koulutuomareista selkeästi sorsi oria, mutta enimmäkseen Juniperin arvostelut olivat oikeudenmukaisia. Ori on hyvä esimerkki siitä, ettei hyvä rakenne ole kaikki kaikessa.
Juniperin isä Filthgrinder GB oli brittiläinen jalostusori, joka sai kymmeniä jälkeläisiä ja on siten yleinen nimi nykywelshien sukutaulussa. Osa kasvattajista pyrkii välttelemään sitä koska ovat sitä mieltä, että oria käytettiin liikaa siitokseen. On kyllä totta, että Filthgrinderiä käytettiin siitokseen kisakokemuksen kustannuksella, sillä ori ei ehtinyt kisata paljoakaan elinaikanaan. Sen jälkeläiset ovat kuitenkin olleet hyviä suoritusponeja. Filthgrinder oli häikäisevän musta, III-palkinnon siitosori, joka nimensä mukaisesti oli hyvinkin temperamenttinen luonne. Ori menehtyi suolenkiertymään 15 -vuotiaana.
Weetin emänemä Lilian Pernilla on walesilaisen Golden Cross -nimisen ratsastuskoulun tuntiponi. Se on leppoisa luonteeltaan ja kantaa kiltisti aloittelijoita selässään. Pernillalla teetettiin aina kesäisin varsa, jota tallilaiset sitten ihailivat aitojen välistä. Tammalla on mielenkiintoinen suku, ja vaikka se itse ei ole kilpaillut aluetasoa korkeammalla, sen jälkeläisistä löytyy hyviäkin kouluponeja. Myös sen suvussa on useita menestyneitä eläimiä. Pernilla on väriltään kimo, ja vielä 19 -vuotiaanakin jaksaa kantaa pikkulapsia selässään.
Addawydd oli ori, josta ei paljoa tiedetä. Se oli kuulopuheiden mukaan suurikokoinen mutta sulavaliikkeinen kimo. Sen omistaja oli englantilainen kartanonherra, joka piti ponia lähinnä puutarhansa koristeena. Hän astutti orillaan lähiseudun tammoja ansaitakseen hieman ylimääräistä taskurahaa. Oria ei koskaan nähty kartanon porttien ulkopuolella; astutettavat tammatkin tuotiin aina sen luokse. Addawydd eli tiedettävästi vanhaksi ja vietti elämänsä terveenä.
Lilian Dreamtime on Lilian Smithin omistama siitostamma. Se on jo 25 -vuotias ja saavuttanut elämänsä aikana paljon: lukuisia champion -arvonimiä, I ja II-palkintoja näyttelyistä, KTK-I -palkinto, lukemattoman paljon sijoituksia koulu- ja esteradoilta, jopa "näyttelyn kaunein harja" -palkinto Match Showsta. Tamma on saanut kahdeksan jälkeläistä, joista puolet on kantakirjattu vähintään II-palkinnolla. Lilian Dreamtime kilpaili aina 17 -vuotiaaksi asti kouluradoilla luokissa Helppo A-B. Se on elänyt elämänsä hyvin terveenä, juuri niin kuin welshponin kuuluukin. Tammalla on kovat kaviot, hyvä luusto ja sopusuhtainen rakenne, mitkä ovat ehkäisseet loukkaantumisia ja kulumia.